perjantai 25. heinäkuuta 2014

Lomalla

Ei me olla mitään ihmeitä tehty ja pidemmät reissut tämän konkkaronkan kanssa saa vielä odottaa. Pienille leikkipuisto on jo suuri ilonaihe ja esikoisen kesäloma saa pientä extraa mökkireissuista, kavereiden yökyläilyistä ja pienistä päiväretkistä. Äidin luksusta on aamulla nukkuminen muita pidempään.






tiistai 6. toukokuuta 2014

Sainpas kuvan!

Hahaa. Onnistuin saamaan pojistani yhteiskuvan, jossa molemmat melkein hymyilevät.

Tänään kuljimme päiväkodin ohitse puistoon ja isompi katsoi kaihoiten päiväkodin pihalla leikkiviä lapsia. "Äiti, minäkin haluan mennä päiväkotiin". Tuntui haikealta jo ajatus siitä, että sekin aika on vielä edessä. No lähes heti tämän jälkeen hän tokaisi haluavansa myös kouluun ja se hetken haikeus vaihtui hihitykseksi.




perjantai 2. toukokuuta 2014

Hiljaiseloa

Blogissa on ollut hiljaista, mutta en silti halua luovuttaa. Niin kauan tämä on jo kulkenut arjessa mukana - ainakin ajatuksissa.

Arki on kulkenut eteenpäin välillä harmaana ja toisinaan kaikissa sateenkaaren väreissä.

Nuorimmainen täytti vuoden, ei siis enää vauvaa talossa. Vaikka vauvalta hän edelleen tuntuu ja sylissäkin vielä viihtyy. Hän tykkää painaa päänsä olkaani vasten ja levätä siinä katsellen muiden puuhia. Ne hetket tahtoisin aina muistaa.







tiistai 11. maaliskuuta 2014

Isoveljen kengis

Pienin tykkää kovasti isoveljestään.

Hän konttaa veljen perässä aina samoihin leikkeihin, yrittää tarttua tukasta ja nousta seisomaan häntä vasten. Hän nauraa veljen touhuille ja hajottaa junaradat hetkessä. Ruokapöydässä hän yrittää kurkotella veljen ruoka-annosta kohti. Ulkona hän seurailee katseellaan veljeään. Kohta hänkin pääsee mukaan.

Tunne ei aina ole ihan molemminpuolinen, vielä. Raastavia riitoja ja painiotteluita on varmaankin tulevina vuosina luvassa niin paljon, että hermot on koetuksella. Varmaan saan muutaman kerran myös kuulla, että "Äiti, aina sä oot ton puolella!!" Toivottavasti heistä silti kasvaisi läheisiä.






maanantai 17. helmikuuta 2014

Juna-asemalla

Poika tykkää bongailla junia. Aseman portaita pitää tietysti myös kävellä ylös ja alas höpötellen samalla "minä pärjään kyllä", vilkutella matkustajille ja veturinkuljettajalle ja kysellä koko ajan kaikkea osoitellen "mikä merkki toi on?", "mikä asema tämä on?", "mihin mies on matkalla?". Parhaani mukaan yritän vastailla, mutta ihan kaikkea ei äitikään tiedä.







sunnuntai 9. helmikuuta 2014

10 kk

Viime viikot on ollut suurta murrosvaihetta vauvan elämässä. Hän on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten ja nousemaan itse istumaan, konttaamisen hän taitaa jättää kokonaan välistä. Hän yrittää nousta seisomaan koko ajan ja aina saa pelätä, että milloin kopsahtaa. Hän rakastaa legolaatikoiden kumoamista lattialle, kun siitä tulee niin ihana meteli. Hän tykkää syödä ihan kaikkea, varsinkin omin sormin. Hän on siirtynyt syöttötuoliin istumaan. Hän hymyilee edelleen melkein koko ajan ja nukkuu kahdet päiväunet. Joskus jopa 8 tunnin yöunet, mutta useimmiten ei.

Vauvavuosi on kohta ohi. Taas. Olen jo alkanut pohtimaan, että mitä sitten seuraavaksi. Milloin lapset hoitoon, mihin ja miten usein. Pystynkö vielä luopumaan tästä? Ikävöinkö tätä aikaa myöhemmin vai huokaisenko helpotuksesta? Vaikka iloitsen nähdessäni lasteni kasvavan ja oppivan niin samalla se tuntuu haikealta. He kasvavat irti minusta hiljalleen.







perjantai 7. helmikuuta 2014

Lumileikkejä

Minun puolestani lämpötila saisi pysytellä koko talven nollan tuntumassa tai pikkuisen pakkasen puolella, sillä palelen aika helposti enkä varsinaisesti tykkää lumisista talvista, jolloin on pakko heti rynnätä kolaamaan pikkuista "pihaamme", jotta se olisi edes puoliksi yhtä siisti kuin naapurien, jotka jostain kumman syystä aina ehtivät hommiin ennen meitä. Vaunut eivät myöskään kulje oikein mihinkään, jos lunta on paljon ja pienimmän posket meinaa paleltua, kun isommat taas haluaisivat ulkoilla. Pulkkamäessä on kuitenkin kivaa ja välillä jo aurinkoakin näkee.

Isompi poikani on tullut tarkaksi vaatteiden kanssa. Hän ei anna minun valita paitaa ja kelpuuttaa päälleen mieluiten aina "helistinpaidan". Sen ollessa pesussa kelpaa myös hätätapauksessa muutamat muut paidat, mutta ne pitää itse tietenkin valita. Hanskat on aina Huonosti, haalaria ei saa vetää kiinni asti koska se Sattuu kaulaan, kypärämyssyä ei missään nimessä saa laittaa koska sekin Sattuu, hattujen nauhoja ei todellakaan saa sitoa koska Kutittaa. Pukemistilanteessa kuullaan yleensä 5-10 kertaa Ei tota, Ei kelpaa, En halua.

Hänestä on tullut myös kauhean utelias. Mikä toi on?! Mikä?

Hän on aika samanlainen kuin siskonsa pienenä. Puhelias, tomera, kovaääninen, nauravainen, vanhempien käskyttäjä, helposti kiihtyväinen, suppusuu, reipas ja rakas, tietysti.